Mitä käy D-vitamiinitasoillesi, kun vietät päivät sisällä?

D-vitamiinin tärkein luonnollinen lähde on auringonvalo. Kun UVB-säteily osuu iholle, keho käynnistää prosessin, joka tuottaa D-vitamiinia. Se ei yksinään yleensä riitä pitämään tasoja optimaalisina, mutta tukee niitä silti.

Mutta mitä tapahtuu, kun suurin osa päivästä kuluu sisätiloissa ilman luonnonvaloa? Frontiers in Nutrition -lehdessä julkaistu katsaus pureutui juuri tähän kysymykseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin terveydenhuollon työntekijöitä – ryhmää, joka viettää paljon aikaa sisällä – ja koottiin yhteen 36 eri tutkimuksen tulokset.

Puutos oli yllättävän yleistä

Tulokset olivat melko selviä: D-vitamiinin puutos koski 30–90 prosenttia terveydenhuollon työntekijöistä riippuen tutkimuksesta ja maantieteellisestä alueesta. Suurimmassa riskissä olivat sairaanhoitajat ja vuorotyötä tekevät.

Riskiä lisääviä tekijöitä olivat muun muassa pitkät työpäivät sisällä ilman luonnonvaloa, yö- ja vuorotyö, naissukupuoli, korkeampi painoindeksi sekä se, ettei käyttänyt D-vitamiinilisää lainkaan. Talvikuukausina puutos oli odotetusti yleisempää, ja koronapandemian aikana tilanne paheni entisestään – ihmiset viettivät enemmän aikaa sisällä.

Mitä matalat tasot tarkoittivat käytännössä

Katsaus tarkasteli myös sitä, mihin matalat D-vitamiinitasot olivat yhteydessä.

Immuniteetti nousi esiin toistuvasti. Useissa tutkimuksissa havaittiin, että matalamman D-vitamiinitason omaavilla terveydenhuollon työntekijöillä oli enemmän koronavirustartuntoja – mikä sopii yhteen sen kanssa, mitä D-vitamiinin roolista hengitysteiden immuunipuolustuksessa jo tiedetään.

Tuki- ja liikuntaelinvaivat olivat myös yleisempiä niillä, joilla D-vitamiinia oli vähemmän. Sairaanhoitajat raportoivat erityisesti selkä-, polvi- ja nilkkakipuja – mikä on ymmärrettävää, kun työ vaatii seisomista tuntikausiksi.

Yksi katsaukseen sisällytetty laaja seurantatutkimus yli 10 000 terveydenhuollon työntekijällä havaitsi, että alle 20 ng/ml:n D-vitamiinitasot olivat yhteydessä niin sanottuun presenteismiin: töihin kyllä tultiin, mutta suorituskyky oli alentunut.

Mielenterveysvaikutuksista tulokset olivat sekalaisempia. Väsymys ja unihäiriöt olivat yleisiä matalamman tason ryhmässä, mutta yhteys masennukseen ei noussut tilastollisesti merkittäväksi kaikissa tutkimuksissa.

Mitä voi tehdä, jos päivät kuluvat sisällä

Jos auringolle ei vain pääse, D-vitamiinilisä on käytännöllisin ratkaisu. Hyvä lähtökohta on D3-muotoinen lisä (ei D2) annoksella 2 000–5 000 IU päivässä. Tasot alkavat yleensä nousta muutamassa kuukaudessa.

Jos aurinkovalo on mahdollista, jo 10–15 minuutin oleskelulla päivänvalossa keskipäivän aikoihin voi olla merkitystä D-vitamiinisynteesin kannalta. Tämä toki vaihtelee vuodenajan ja sijainnin mukaan – Suomessa talvella aurinko ei yksinkertaisesti nouse tarpeeksi korkealle.

Katsauksen havainnot koskevat terveydenhuollon ammattilaisia, mutta sama logiikka pätee keneen tahansa, joka viettää suuren osan päivästä toimistossa tai muuten sisätiloissa. Puutos on yleinen ongelma, mutta onneksi melko helposti korjattavissa.