Kummitustalo vai tärisevät putket? Tiede selittää aavemaisen olon tunteen
Tutkijat ovat löytäneet luonnollisen selityksen kummitustalojen pelottaville tunteille – syynä saattaa olla infraääni, ei haamut.
Oletko koskaan astunut vanhaan taloon ja tuntenut selkäpiissäsi oudon väreen – kuin joku katsoisi sinua? Tiede tarjoaa tähän aavemaiseen tunteeseen yllättävän arkisen selityksen: kyse saattaa olla infraäänestä, ei haamuista. Tämä on johtopäätös tuoreesta tutkimuksesta, joka julkaistiin Frontiers in Behavioral Neuroscience -lehdessä.
Mitä infraääni on ja miten se vaikuttaa ihmiseen?
Infraääni on ääntä, jonka taajuus on liian matala ihmisen kuuloaistin havaittavaksi. Tutkimusten mukaan ihmiset saattavat silti aistia sen alitajuisesti. Lähteitä ovat muun muassa tärisevät putket, ilmastointi- ja mekaaniset järjestelmät, liikenteen melu sekä tuulivoimalat.
Vainaja Vic Tandy, insinööri Coventryn yliopistosta, esitti jo aiemmin infraäänen mahdolliseksi syylliseksi aavemaisiin kokemuksiin. Hän kiinnitti erityistä huomiota 18,9 hertsin taajuuteen. Tandy koki itse pelottavan tilanteen työskennellessään myöhään Warwickin laboratoriossa: niskavillat nousivat pystyyn ja hän näki silmäkulmastaan harmaan hahmosen, joka katosi kääntyessään. Hän uskoi vaikutuksen johtuvan äskettäin asennetun poistoilmapuhaltimen infraäänivärinöistä – kun laite sammutettiin, ahdistava tunne hävisi.
Tutkimukset kummitustaloissa paljastavat ympäristötekijöitä
Psykologi Richard Wiseman Hertfordshiren yliopistosta tutki vuonna 2003 kahta kuuluisaa "haunted"-kohdetta: Hamptonin palatsia Englannissa ja South Bridge Vaultsia Edinburghissa. Koehenkilöt raportoivat enemmän outoja kokemuksia paikoissa, joiden huhuttiin olevan haamujen asuttamia – riippumatta siitä, tiesikö henkilö huhusta etukäteen vai ei.
Näillä alueilla havaittiin kuitenkin vaihtelua paikallisissa magneettikentissä, kosteudessa ja valaistuksessa. Wiseman esitti hypoteesin, jonka mukaan voimakkaammat magneettikentät saattavat vaikuttaa aivoihin tavalla, joka muistuttaa kulmauurteen sähköistä stimulaatiota – mikä voi saada ihmisen tuntemaan, että takanaan on toinen henkilö.
Mary King's Closen tutkimuksessa 70 prosenttia koehenkilöistä raportoi tunteneensa äkillisen kylmyyden, tunteen siitä, että heitä katsotaan tai kosketetaan, tai kuulleensa selittämättömiä askelia. Nämä kokemukset sijoittuivat alueille, joilla kosteus oli merkittävästi alhaisempi.
Aavemainen tunne on aito – mutta selitys on maanpäällinen
Tutkijoiden mukaan kokemukset ovat "todellisia" siinä mielessä, että ihmiset todella tuntevat ne. Ne eivät kuitenkaan todennäköisesti johdu yliluonnollisista olennoista vaan ympäristötekijöistä. Lisäksi tunteet voimistuvat, kun henkilöllä on ennakko-odotus paikan kummittelevuudesta.
Tandy ehti tutkia ilmiötä myös Coventryn katedraalin kellarissa ennen kuolemaansa vuonna 2005. Yksi keskeinen kysymys jäi kuitenkin avoimeksi: miksi infraääni vaikuttaa joihinkin ihmisiin voimakkaammin kuin toisiin? Siihen tiede etsii vielä vastausta.