Merenelävien perässä Ranskan Côte d'Opalella – kalasatamia, tuoretta simpukkaa ja unohtumatonta ruokaa
Calaisin ja Le Touquetin välinen Côte d'Opale on täynnä kalasatamia ja ravintoloita, joissa merenelävät ovat aidosti tuoreita. Tässä matkakuvaus rannikolta.
Ranskan pohjoisrannikolla on paikka, jota ei useinkaan ensimmäisenä tule mieleen lomakohteena. Côte d'Opale – se liitukallioineen, hiekkadyneineen ja männikköineen – ulottuu Calaisista etelään Le Touquet'hin ja sen ohi. Ja jos merenelävät kiinnostavat yhtään, tämä rannikkokaistale kannattaa ottaa vakavasti.
Boulogne-sur-Mer on Ranskan suurin kalasatama. Kaupungissa on aamuisin kalatoria, joka ei näytä erityisen näyttävältä – se venyy pitkänä rivinä sataman parkkipaikalla – mutta valikoima on häkellyttävä ja hinnat yllättävän kohtuulliset. Erään kojun roosanvärinen haikalanfilee maksoi vain kaksi euroa kappale. La Matelote -ravintolan kokki Stellio Lestienne kuljetti siellä mukanaan ostoslistaa ja vertaili turskaita ja kampelaa, jotka ovat nyt parhaimmillaan. Hänen tuttu hummerikalastajansa oli vielä merellä, joten hummeriin piti odottaa. Briteiltä kuulemma tullaan tänne viileäkassit mukana tekemään kalapäivän ostokset – ei ihme.
Audresselles: ensimmäinen pysäkki
Hyvä lähtöpiste rannikkoreitille on Audresselles, pieni kalastajakylä noin 45 minuutin ajon päässä Eurotunnelin terminaalilta. La Marie Galante on sisarusten Béatriquen ja Godeleinen pyörittämä paikka, jossa on kodikas tunnelma ja hyvä merenelävävalikoima. Listalla on esimerkiksi partasimpukoita valkosipuli-persiljakastikkeessa – sellainen annos, jonka löytäminen ravintolasstalta on harvinaisempaa kuin voisi kuvitella. Perinteinen fruits de mer -lautanen sisälsi ostereita, kilohailia, isoja katkarapuja ja puolikkaan taskuravun. Viereisiltä pöydiltä kuului tasainen rapujen kuorimisen ääni. Sellainen on hyvän ravintolan merkki.
Wimereux ja Hotel l'Atlantic
Audressellesista rannikko vie Wimereuxiin, joka on yksi niistä ranskalaisista pikkukaupungeista, jotka oikeasti ansaitsevat suosionsa. Art deco -arkkitehtuuria, pitkä ranta ja rauhallinen tunnelma. Hotel l'Atlantic on suuri vanha ranta-hotelli, joka on viime vuosina käynyt läpi isomman uudistuksen. Kokki Benjamin Delpierre on luopunut ravintolansa Michelin-tähdestä omasta tahdostaan – hän sanoo sen tuoneen mukanaan liikaa rajoitteita. Lopputulos näkyy ruoassa: katkarapukroketteja curryjuurikaspyreen kanssa, paahdettua turskaa sellerinkermalla ja kanafondipohjaisella kastikkeella. Ja taustalla Englannin kanaalin auringonlasku. Vaikea valittaa.
Le Touquet ja Étaples
Le Touquet tunnetaan pitkistä hiekkarannoistaan, golfkentistään ja männiköistään. Brittituristit ovat löytäneet sen hyvin. Ennen sinne saapumista kannattaa pistäytyä naapurikaupungissa Étaples-sur-Merissä, jossa sijaitsee Maréis – näyttelykeskus ja akvaario, joka kertoo Pohjanmeren ja Kanaalin kalastuksen historiasta. Näyttelyssä on sekä ranskaksi että englanniksi tekstitetyt interaktiiviset osastot, ja yksi akvaario on sijoitettu suoraan käytävän yläpuolelle. Isossa altaassa uivat suuret raiat.
Le Touquet'ssa iltaruoka Pérard-ravintolassa tarkoitti kokonaista grillattua kultaotsa-ahventa. Kala oli niin tuoretta ja tasaisesti grillattua, että fileoiminen onnistui lähes vaivattomasti. Aamulla kauppatorin katettua kalatiskirivistöä kiertäessä löytyy myös osteribari, jossa voi istua korkean pöydän ääreen ja tilata mereneläviä ja viinilasin. Lähellä sijaitsevassa La Chopessa lihapullien sijaan tarjolla on maroilles-juustolla kuorrutettuja sinisimpukoita – hieman erikoinen musiikkivalinta (death metal) muttei ravintolan paras puoli.
Lopuksi takaisin Boulognen
Matkan kruunaa ilta La Matelotessa Boulognen satamassa. Annokset etenevät langustiineista kukkakaali-kermalla valkoseen parsaan savulohen, kaviaarin ja basilikakerman kanssa, ja siitä kummeliturskafileepalaan hernemuusin ja timjamiporkanoiden kera. Jälkiruokana sitruunasuuflee, joka – vaikka jälkiruoka ei normaalisti kiinnosta – on niin hyvä, että se jää mieleen.
Côte d'Opale ei ole tyypillistä lomamatkailumaata siinä mielessä kuin Riviera tai Provencen laventelikylät. Mutta jos haluaa syödä tuoretta merikalaa ilman suuria kalastusbudjetteja ja venyttämättä matkaa liian kauas, tämä rannikkokaistale on vaikea sivuuttaa.