Suuri tutkimus löysi huolestuttavan yhteyden sydänsairauksiin – eikä syyllinen ole sokeri tai suola

Olet ehkä kuullut, että ultraprosessoidut ruoat eivät tee sydämelle hyvää. Yleensä syytetyt ovat suola, sokeri tai tyydyttyneet rasvat. Mutta laaja ranskalainen tutkimus nostaa esiin ihan toisen asian: pakkausruokien säilöntäaineet.

Tutkimus seurasi yli 112 000 aikuista vuodesta 2009 vuoteen 2024 – eli lähes kahdeksan vuoden ajan. Seurannan aikana havaittiin lähes 2 500 sydän- ja verisuonitautitapausta sekä yli 5 500 korkean verenpaineen tapausta. Tutkimus julkaistiin European Heart Journal -lehdessä.

Mikä tässä tutkimuksessa on erityistä, on sen tarkkuus. Sen sijaan että ruoat olisi luokiteltu vain "ultraprosessoiduiksi", tutkijat seurasivat 58 yksittäisen säilöntäaineen saantia – brändispesifisten ruokapäiväkirjojen avulla jopa 15 vuoden ajalta. Tämä on iso ero tavalliseen elintarviketutkimukseen.

Mitä löydettiin?

Eniten säilöntäaineita saaneilla oli 16 % korkeampi sydän- ja verisuonitautiriski ja 26 % korkeampi sepelvaltimotautiriski verrattuna vähiten saaneisiin. Korkean verenpaineen riski oli 24 % suurempi runsaasti säilöntäaineita syöneillä.

Nämä yhteydet pysyivät voimassa, vaikka tuloksissa huomioitiin ikä, painoindeksi, liikunta, tupakointi, suolan ja sokerin saanti sekä ultraprosessoitujen ruokien kulutus. Eli säilöntäaineet saattavat olla itsenäinen riskitekijä – ei pelkästään merkki epäterveellisestä ruokavaliosta.

Yksittäisistä aineista eniten verenpaineriskiin liittyivät:

- Kaliumsorbaatti (E202): 39 % korkeampi riski
- Sitruunahappo (E330): 25 % korkeampi riski
- Natriumnitriitti (E250): 16 % korkeampi riski
- Askorbiinihappo eli C-vitamiini (E300): 14 % korkeampi riski korkean verenpaineen suhteen ja 15 % sydän- ja verisuonitaudin suhteen
- Sulfiitit yhteensä: 11 % korkeampi riski

Missä näitä aineita on?

Käytännössä kaikkialla. Tutkimuksessa lähes 99,5 % osallistujista sai säilöntäaineita säännöllisesti – eli ei ole kyse jostakin marginaalisesta asiasta.

Nitriitit (E249, E250) löytyvät pääasiassa lihajalosteista: leikkeleet, kinkku, pekoni, nakit ja kylmäsavutuotteet. Yli puolet nitriittisaannista tuli nimenomaan lihavalmisteista.

Sulfiitit (E220–E228) ovat erityisen yleisiä viinissä – jopa 84 % sulfiittisaannista tuli alkoholijuomista. Niitä on myös kuivatuissa hedelmissä, valmiissa keitoissa ja joissain kastikkeissa.

Sorbaatit (E200, E202, E203) löytyvät pakatuista leivonnaisista, juustoista, jogurteista ja prosessoiduista välipaloista.

Sitruunahappo (E330) on kenties yleisin: yli 91 % osallistujista söi sitä säännöllisesti. Se on lähes kaikissa virvoitusjuomissa, säilykkeissä ja maustetuissa juomissa.

Miksi lisätty C-vitamiini käyttäytyy eri tavalla kuin luonnollinen?

Tutkimuksen kiinnostavimpia havaintoja on se, että askorbiinihappo eli E300 on kemiallisesti sama molekyyli kuin C-vitamiini. Silti luonnollinen C-vitamiini hedelmistä ja vihanneksista on yhdistetty alhaisempaan sydänriskiin – kun taas lisätty versio näyttää tässä tutkimuksessa päinvastaiselta.

Tutkijat arvelevat, että kyse on kontekstista. Kun syöt C-vitamiinia hedelmästä, se tulee kuidun, kasviyhdisteiden ja muiden ravintoaineiden kanssa, jotka vaikuttavat siihen miten elimistö aineen käsittelee. Eristetty lisäaine prosessoidussa tuotteessa ei tuo mukanaan samoja tekijöitä – ja annos sekä imeytyminen voivat olla aivan eri luokkaa.

Sama logiikka pätee nitriitteihin. Luonnolliset nitraatit esimerkiksi punajuuressa, pinaatissa ja rukkolassa on joissakin tutkimuksissa liitetty sydänhyötyihin. Säilöntäaineena käytetyt nitriitit sen sijaan reagoivat lihavalmistusprosessissa proteiinien kanssa muodostaen N-nitrosoyhdisteitä, jotka voivat lisätä insuliiniresistenssiä ja sitä kautta verenpaine- ja sydänriskiä.

Mitä tämä ei tarkoita?

On tärkeää sanoa ääneen, että kyseessä on seurantatutkimus. Se voi osoittaa yhteyksiä, mutta ei todista suoraa syy-seuraussuhdetta. On mahdollista, että muut mittaamattomat tekijät vaikuttivat tuloksiin.

Tutkittavat olivat myös jonkin verran valikoituneita: joukossa oli enemmän naisia, korkeammin koulutettuja ja terveellisemmän lähtötilanteen omaavia kuin väestössä keskimäärin.

Tutkijat itse korostavat, että löydökset eivät kumoa nykyisiä ravitsemussuosituksia. Ne pikemminkin syventävät kuvaa siitä, miksi ultraprosessoidut ruoat saattavat olla haitallisia – ja viittaavat siihen, että pelkkä suolan tai sokerin vähentäminen ei välttämättä kerro koko tarinaa.